poiju

Toinen saapas saaressa – Seppo Häkkinen

Leskenlehteä odottaessa

Kevättalvi on edennyt tutuilla nuoteilla voimakkaasti vaihdellen, niinkin rajusti, että saariaika on tänä vuonna olosuhteiden pakosta jäänyt tavanomaista lyhyemmäksi. Maaliskuussa sentään suojaisimpien merenlahtien kautta on päässyt kulkemaan jään yli saareen. Tätä kirjoittaessa jäät ovat hyvää vauhtia hapertumassa. Jäästä vapautuneessa Vassalmessa uiskentelevat joutsenten ja hanhien etujoukot valmiina valtaamaan parhaat reviirit.

Jäätien sijaan siirrymme käyttämään jollaa salmen ylitykseen. Toivottavasti jo kuukauden sisään pääsee palaamaan normaaliin eli venematkoihin suoraan kaupungista saaren rantaan. Selkävesien heikoksi jääneet jäät häipyvät varmasti viikon, parin sisällä. Kotirannastamme avautuva Kotkan Itäselkä on tänä talvena jo kaksi kertaa menettänyt jääpeitteensä: joulukuussa ja helmikuussa. Kolmas jääkansi, jonka vahvuutta on ole uskaltanut sen lyhyen ja sirpaleisen historian takia lähteä testaamaan edes kävellen, kadonnee pian.

Selailin juuri mökkipäiväkirjaan merkittyjä havaintoja vuoden takaa. Kovin samankaltaisesti eteni kevät silloinkin. Runsas lumi hankaloitti saarielämää pitkälle huhtikuuhun. Yksi ero on kuitenkin selvä. Pihalintuja on nyt vähemmän. Vuosi sitten ruokintapaikalla kävi vakituisten vieraiden talitiaisten ohella mm. mustarastaita. Nyt närhi on näyttäytynyt harvakseltaan. Tikkojakaan ei käy kovin useasti. Tali- ja sinitiaisia on vähemmän kuin vuosi sitten.

Lumitilanne on Vassaaressa kaksijakoinen kuin talvi Suomessa. Täällä pohjaisrannalle lumipatja on vielä voimissaan varsinkin suurten kallioiden päällä, jonne talven tuulet ovat kasanneet runsaita dyynejä. Saaren eteläosan suojaisesta lehdosta lumet ovat sulaneet laajoilta alueilta.

Kutsumme lehtoa pelloksi. Sellainen se on joskus ollutkin.  Alava, lehtomainen alue oli menneinä vuosikymmeninä raivattu karjan laitumeksi , heinäpelloksi ja kasvimaaksi. Saaren omien kotieläinten ohella kesälaitumelle paimennettiin Kuutsalon karjaa nykyistä paljon matalamman Vassalmen yli.

Vanha pelto on hyvää vauhtia palautumassa, politiikan termein ennallistumassa, rantalehdoksi. ”Pelto” on monella tapaa Vassaaren luonnon näyteikkuna, joka erityisin keväisin tarjoaa parasta loistoaan. Elämä alkaa virota talven jälkeen ensimmäisenä lukuisten leppien oksistossa. Maasta puskevat leskenlehtien aikaan myös ensimmäiset nokkosversot. Toukokuun alussa maaston vuoraavat valkovuokot. Niiden perässä ilmestyvät kielot ennen kesäkukkien runsautta.

Vaalikeskustelussa on puhuttu myös luontokadosta. Tällä pienellä Suomenlahden saarella luonto voi hyvin ja ainakin minun silmissäni paranee.

Leskenlehteä odottaessa voi kukkakevättä alkaa rakentaa narsisseilla.

linnunpesä
Kuutsalo
0
    0
    Ostoskorisi
    Kori on tyhjä
    Scroll to Top